Baletti on kaunis

Jo 1400-luvun Ranskan hovien tansseissa ensimmäisen kerran nähty baletti on levinnyt vuosisatojen saatossa ympäri maailmaa. Jo 1700-luvulla lajissa käytettiin nykyistä termistöä sekä jalan asentoja. Samoihin aikoihin baletin harrastajista alkoi kehittyä ammattilaistanssijoita. Balettitanssijat nousivat ensimmäisen kerran varpaidensa kärjille 1800-luvulla. Samalla vuosituhannella baletista kehittyi myös oma venäläinen oppisuuntansa ja balettiopetuksen sisältö vakiintui. Suomeen laji saapui ensimmäisen kerran vasta 1920-luvulla venäläisen balettiperinteen vaikutuksesta. Ensimmäinen suomalainen balettiesitys nähtiin vuonna 1922, kun Suomen kansallisoopperan balettiryhmä esitti Joutsenlammen.

Baletti näyttää hyvin kevyeltä ja pehmeältä tanssilta, mutta todellisuudessa sen harjoittelu on raskasta ja vaatii tanssijalta erittäin paljon. Baletti pohjautuu tarkasti määriteltyihin ja kurinalaisiin liikkeisiin, jotka ovat säilyneet lähes samoina vuosisatojen ajan. Juuri tästä syystä sitä pidetään yhtenä maailman vaikeimmista lajeista. Lisäksi sen opettelu vaatii hurjan määrän kärsivällisyyttä, sillä harjoitellessa tehdään valtavasti toistoja. Juuri tästä johtuen vain harva balettitanssija tänä päivänä pystyy siirtymään ammattilaistanssijoiden joukkoon. Suomessa ainoastaan Suomen kansallisooppera kouluttaa balettitanssijoita ammattilaisiksi.

Klassisen baletin määritelmä

Klassisen baletin tärkein määritelmä on sen hyvin kurinalaisia sääntöjä noudattava liikekieli. Tanssin on tarkoitus olla mahdollisimman kevyttä, jotta katsojalle luodaan illuusio painottomuudesta. Sitä korostetaan tanssimalla varpaiden kärjillä, ballerinojen ylväällä ryhdillä ja jalkojen aukikierroilla. Balettinäytöksen koreografiat muodostetaankin poikkeuksetta ainoastaan yhdistelemällä tyylilajiin kuuluvan liikesanaston liikkeitä. Juuri tyylillinen oikeaoppisuus ja liikkeiden puhtaus ovat erittäin tärkeitä. Ne pystytään saavuttamaan ainoastaan nuorena aloitetun tiukan koulutuksen tuloksena. Balettiin on muodostunut myös muista eroavia ja eri maissa kehittyneitä tyylilajeja.

Tärkeimpiä baletin tyylilajeja ovat italialainen, ranskalainen, venäläinen ja englantilainen koulu. Kaikki baletin liikkeet kehitettiin alkujaan Ranskassa, joten lajin kaikista liikkeistä käytetään edelleen ympäri maailmaa ranskankielisiä nimiä. Muista tyylilajeista etenkin venäläinen baletti on maailmankuulu ja tunnettu saavutuksistaan. Lajilla onkin maassa pitkät perinteet ja sitä arvostetaan edelleen suuresti. Tanskassa on lisäksi säilynyt perinteinen Bournonville-balettityyli, joka pohjautuu romantiikan ajan balettiin. Perinteisten balettiteosten lisäksi näyttämöillä esitetään myös modernimpaa nykybalettia ja nykytanssikoreografien valmistamia balettiesityksiä.

Balettitanssijan vaatimukset

Balettitanssijalta vaaditaan paljon. Fyysisiin vaatimuksiin kuuluvat riittävä hapenottokyky, teho, suuret liikelaajuudet, optimaalinen lihasmassan ja rasvakudoksen suhde ja riittävät taito-ominaisuudet. Normaalia suurempia liikelaajuuksia tarvitaan erityisesti selässä ja alaraajoissa. Psyykkisistä ominaisuuksista tärkeimpiä ovat erinomainen keskittymiskyky, hyvä motivaatio ja riittävä itseluottamus. Lajista tehtyjen tutkimusten aikana on tullut selväksi, että balettitanssijoiden merkittävimpiä mielenterveyteen liittyviä haasteita ovat perfektionismi, alttius sairastua syömishäiriöihin sekä tunteiden näyttämisen vaikeus. Nykyään lajin harjoittelussa kiinnitetäänkin myös huomiota psyykkiseen hyvinvointiin.

Tanssisuoritukseen vaikuttavat eniten tanssijan anaerobiset ominaisuudet, aerobiset kyvyt, teho ja lihasvoima, kehon koostumus sekä nivelten ja lihasten liikkuvuus. 1980- ja 90-luvulla baletin asiantuntijat muodostivat erittäin tarkan määritelmän balettitanssijasta, jonka vaatimuksena oli esimerkiksi laihuus, sopusuhtainen ja hyvin muodostunut pää, miehillä vahvat käsivarret, kun taas naisten käsivarsien piti olla hyvin muodostuneet sekä notkeat. Nykyään näin tarkkaa määritelmää ei enää noudateta eikä yhtä ideaalia vartalotyyppiä ole olemassa. Harjoittelua on myös muutettu inhimillisemmäksi.

Baletin harjoittelu

Balettitanssijan perusvarusteisiin kuuluvat naisilla joustava ja vartalonmyötäinen tanssipuku, kahdet balettitossut (pehmeät ja kovapäiset varvastossut) ja sukkahousut. Miestanssijat pukeutuvat lyhythihaiseen tai hihattomaan paitaan, pehmeisiin tossuihin, trikoisiin ja tukihousuin. Vaatetuksen tarkoitus on mahdollistaa mahdollisimman vapaat liikeradat ja samalla näyttää liikkeiden pienimmätkin yksityiskohdat, jotta virheet voidaan korjata. Tutua eli tyllihametta käytetään ainoastaan esityksissä. Naisten hiuksien tulee olla aina nutturalla. Kovakärkisillä varvastossuilla aloitetaan tanssimaan vasta yli 10 vuoden iässä, jotta jalkaterän luusto ei vaurioidu.

Koulutus kestää noin kahdeksan vuotta, mutta lahjakkaimmat tanssijat voivat saavuttaa tarvittavan tason jo huomattavasti aikaisemmin. Vaativampi koulutus aloitetaan noin 10-vuotiaana ja harjoittelua on tällöin 5:nä tai 6:na päivänä viikossa. Vain harva pystyy läpäisemään koulutuksen ja siirtymään ammattilaiseksi. Harrastuksena baletin voi aloittaa milloin vain, jopa aikuisena. Tällöin riittää yksi tai kaksi harjoituskertaa viikossa. Laji kehittää notkeutta, vartalonhallintaa ja lihasvoimaa, sekä antaa valmiudet muihin urheilulajeihin, kuten moniin tansseihin, voimisteluun ja taitoluisteluun.

Tunnettuja balettiteoksia

Luultavasti tunnetuin balettisäveltäjä on venäläinen 1800-luvulla elänyt Pjotr Tšaikovski. Hän on säveltänyt kolme maailmankuulua ja korkeasti arvostettua balettia: Joutsenlammen, Pähkinänsärkijän ja Prinsessa Ruususen. Niiden lisäksi mestarin kynästä on valmistunut muun muassa kymmenen oopperaa, kuusi sinfoniaa ja kolme pianokonserttoa. Alkuperäinen Joutsenlampi esitettiin Moskovan Bolsoi-teatterissa vuonna 1877, mutta nykyisten esitysten koreografia perustuu vuonna 1985 tehtyyn versioon. Teoksen Odette-Odile -kaksoisroolia pidetään edelleen naisballerinojen taituruuden mittarina. Pähkinänsärkijän ensiesitys oli vuonna 1892 ja Prinsessa Ruususta ihailtiin ensimmäisen kerran vuonna 1890.

Nykybaletti

Nykybaletissa pyritään erottumaan vanhoista klassista teoksista nykykoreografien tekemillä versioilla, joissa on kuitenkin käytetty klassisen baletin liikekieltä ja tekniikka. Nykybaletissa voidaan nähdä vaikutteita jazzista ja nykytanssista, mutta tanssijat tanssivat esimerkiksi kuitenkin varvastossuilla. Nykybalettia alkoi kehittämään ensimmäisen kerran 1900-luvun alkupuolella pietarilaissyntyinen yhdysvaltalaiskoreografi George Balanchine. Hän alkoi laajentamaan klassisen baletin määritelmää ja keksi neoklassisen baletin, jossa käytettiin koukistettuja nilkkoja ja käsiä, epätasapainoisia asentoja ja perinteistä poikkeavia esiintymisasuja. Muita merkittäviä nykybaletin koreografeja ovat Maurice Bejart ja William Forsythe.